Kesäkivaa

Aika paljon sitä ehtii tehdä, vaikka käy töissä. Ja ehtisi kai enemmänkin, jos ei tulisi näitä vapaapäiväahdistuksia ja niiden myötä kaikkia tosi kivoja ajatuksia omasta elämästä. Pitäisiköhän pyytää esimieheltä, että saisi olla myös vapaapäivinä töissä? Tai sitten vain toimia espoolaisesti: hankkia niin paljon harrastuksia, ettei ehdi ajatella, onko työ- vai vapaapäivä, kun se on joka tapauksessa täyteen ohjelmoitu. Niin se taitaa olla parasta.

Mutta hei, olen ehtinyt kuitenkin kaiken vatvomiseni keskellä tehdä muutamana päivänä myös kesäkivoja asioita.

Pikkuveli meni naimisiin! <3 Ihanat, romanttiset ja kauniit maalaishäät. <3 Oli kyllä isosiskolla(kin) aika herkkä päivä.

Minulla oli tuona juhlapäivänä vain kaksi tehtävää: saapua paikalle ja pitää puhe. Ensimmäisestä selvisin hyvin, toisesta itkien.

Minä ja koirat olemme niiden vapaapäivien kunniaksi, jotka olemme viettäneet pk-seudulla, käyneet toisinaan aamuisin ihanassa Haltialassa. Siellä sitä saa kaupunkilainenkin aistia maaseudun tunnelmaa. Mutta pääsee toisaalta myös autolla pois heti kun tekee mieli siistiin betonikerrostaloon.

Helsingissä on totta kai pakko käydä aina säännöllisin väliajoin toteamassa kuinka ihanaa siellä olisi asua ja kuinka kamalan meluisaa ja ruuhkaisaa siellä aina on.

Nörttiprinssi väittää, ettei ole koskaan nähnyt minua yhtä stressaantuneena kuin Helsingin keskustassa, mutta silti kuulemma haluaisin muuttaa sinne. Se ei pidä paikkaansa. Olen tosi paljon stressaantuneempi tosi monessa muussa paikassa. Ja hän tietää sen itsekin. Kunhan vain sanoo, että minä ihan varmasti muuttaisin Espooseen. Sitä paitsi en minä edes halua muuttaa Helsingin keskustaan. Minä vain unelmoin siitä. Ja ne ovat ihan eri asioita.

Lisäksi olen kotoillut. Kudon yhtä pienenpientä juttua, mikä on aika suloista. Ja vaihdoin lakanat aurinkolakanoihin. Että on minussakin oma sisäinen kotirouvani, vaikka toivoisinkin, ettei niitä vapaapäiviä olisi ihan niin usein. Tai että silloin voisi mennä töihin, jos siltä tuntuu.